Suomessa mobiilimaksamisen läpimurrosta on puhuttu 90-luvun puolivälistä alkaen, mutta nyt mobiilimaksaminen onnistuu jo S-marketin kassalla. Siksi uskallan sanoa, että vuosi 2019 on mobiilimaksamisen lopullisen läpimurron vuosi, se vuosi, jona mobiililompakko oikeasti haastaa nahkasta tai kankaasta valmistetun esikuvansa.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Miksi juuri nyt? Mihin läpimurto vaikuttaa? Ja ennen kaikkea: mikä on lompakkojen sota?
Sovelluksia kymmeniä, mutta ei kauaa
Mobiilimaksamisen kenttä vaikuttaa Suomessa onnelliselta sekamelskalta: palveluntarjoajia on kymmeniä, niistä osa kotimaisia ja osa muualta.
Markkinan voimakas fragmentoituminen on kehityspolun tässä vaiheessa hyvin tyypillistä. Varmaa kuitenkin on, että pudotuspeli on alkamassa ja markkinavoittajat löytyvät ennen pitkää. Näin on käynyt niissä naapurimaissa, joissa kehitys on tässä(kin) asiassa Suomea edellä: Tanskassa markkinaa hallitsee MobilePay, Ruotsissa Swish.
Uskon, että tulevaisuudessa kaksi tai kolme mobiilimaksupalvelua hallitsee Suomessakin 80-90 prosenttia markkinasta.
Mobiililompakoiden ristiinkäytettävyys tulee
Lompakkojen sodalla tarkoitan palveluntarjoajien välistä kamppailua markkinaosuuksista. Kuten edellä sanoin, tilaa on todennäköisesti lopulta vain muutamalle isolle. Tämä johtuu pohjimmiltaan kuluttajien sovellusväsymyksestä – harva haluaa käyttää montaa eri sovellusta samaan toimintoon.
Yleiskäytettävyys on toinen kova sana. Mitä useammassa paikassa sovellus toimii, sitä parempi se on niin kuluttajan kuin kauppiaan näkökulmasta. Pohjoismaissa suunnitellaan parhaillaan yhteispohjoismaista maksuinfraa, joka mahdollistaisi rahansiirrot ristiin eri sovellusten välillä. Tämä helpottaisi kuluttajan arkea, kun ei tarvitsisi rahaa siirtäessä ensiksi selvittää, onko molempien taskussa saman merkkinen mobiililompakko vai ei.
Mikäli ristiinkäytettävyys toteutuu suunnitellussa laajuudessa, voi pohjoismaisilla markkinoilla olla jatkossakin jonkin verran tilaa paikallisille erikoisuuksille.
Mitä swisha pengar on suomeksi?
Milloin lompakkojen sota sitten on voitettu? Oppikirjaesimerkki tästä on Ruotsi, jossa johtava lompakkosovellus Swish on päässyt asemaan, jossa rahan siirtämistä sovelluksen avulla puhelimesta toiseen (eli tililtä toiselle) kutsutaan puhekielessä swishaamiseksi. Siinä vaiheessa palvelu on läpäissyt kulttuurisen kynnyksen hyvin syvälle, kun siitä on tehty verbi kieleen. Kysymys kuuluu: mitä swisha pengar on tulevaisuudessa suomeksi?
Oleellista lompakkojen sodassa on kuitenkin se, kenen sovellusta käytetään lopulta muuhunkin maksuliikenteeseen kuin siirtoihin. Siirrothan siis ovat palveluntarjoajalle lopulta vain markkinointia. Raha tulee ostoista.
Tällä hetkellä Suomessa MobilePay on vahvoilla, mistä kertoo esimerkiksi S-ryhmän ratkaisu luopua oman järjestelmänsä kehityksestä ja siirtyä sen kumppaniksi. Toisaalta Pivo on ilmoittanut ohittaneensa MobilePayn siirretyn rahan määrässä.
Kun kaikki sovellukset toimivat hyvin pitkälle samalla periaatteella, löytyy voittaja lopulta brändin ja yleiskäytettävyyden kautta. Luonnollista on, että asiakasmäärältään suurten pankkien (OP, Nordea) mukanaolo Siirto-alustassa tuo siihen pohjautuville sovelluksille (Pivo, Nordea wallet) paljon potentiaalisia käyttäjiä. Suomessa markkinan keskittymistä saattaakin jonkin verran hidastaa meidän syvä luottamus perinteisiin ja kotimaisiksi koettuihin palveluntarjoajiin, ennen kaikkea omaan pankkiin.
Tässä on kuitenkin sukupolvien välillä syvä kuilu. Nuoria ei juuri kiinnosta mistä palvelu on peräisin, jos se on hyvä.
Alkaneen taistelun lopputuloksesta riippumatta mobiilimaksamisen läpimurto on ensimmäinen selkeä askel kehityksessä, jossa maksaminen kiertyy yhä voimakkaammin tunnistamisen ympärille. Tanskassa pilotoitiin jo skanneria, joka tunnistaa ihmisen sormenjäljen ja sormenpään verisuonikartan avulla.
Se K-kaupan kassalle, ja scifi-tulevaisuus on täällä.
Kirjoittaja: Kari Melender, Compliance Officer, Paytrail
www.paytrail.com